Olen asunut kuukauden verran landella poikien ja kissojen kanssa, enkä kyllä kadu. Joo, sisälle tunkevat hiiret ja hämähäkit eivät ole kivoja, mutta lähes kaikki muu on. Naapurit ovat mukavia, elämänrytmi on kivan rento (toisiksi nuorin asukas on yli 50-vuotias) ja koirat ovat sopeutuneet loistavasti. Kissat nauttivat tarhastaan ihan älyttömästi, eivätkä riehu öisin juuri lainkaan. Mikä voisi olla parempaa?
 |
| Piu, (c) Jenita Karimäki |
Toki toivoisin, että seinänaapurini koira ei inhoaisi Topia tai Topi sitä, enkä oikein välitä pihassa pomppivista sammakoista, mutta... kaikessa on huonotkin puolensa. Koirat ovat kuitenkin muuttuneet paljon rennompaan suuntaan, Jetikään ei enää reagoi niin voimakkaasti ulkoa kuuluviin ääniin ja Topinkin äänenkäyttö on vähentynyt hieman. Isoin edistysaskel on kuitenkin tehty Jetin kanssa yksinoloissa: se on ollut jo esimerkiksi kuusi tuntia yksin, ilman että se on a) tuhonnut mitään b) tehnyt hätiään sisälle c) huutanut kurkku suorana. Tästä olen todella iloinen! Tällä hetkellä se ei ahdistu jos käyn nopeasti ulkona (roskien vienti, tupakointi, postin hakeminen, kissojen ruokkiminen tarhaan jne) eikä pahasti edes silloin kun olen lähdössä pidemmäksi aikaa pois. Jätän sille aina leluja ja jotain syötävää, yleensä luun, kun lähden yli puoleksi tunniksi pois, mutta suurimman osan ajasta se taitaa nukkua. Topin yksinolot ovat myös hyvässä pisteessä, se ei ole nyt merkkaillut sisälle, vaan on ilmeisesti myös levännyt. Hienot pojat!
 |
| (c) Jenita Karimäki |
Hihnakäytös molemmilla on vähän hukassa, milloin ne vetävät ja milloin haukkuvat, mutta lenkit ovat kuitenkin sujuneet hyvin. Jetin kanssa olen muutaman kerran pyöräillyt todella hyvällä menestyksellä, joten kerran otin myös Topin mukaan eikä sekään mahdottoman haastavaa ollut. Lisäksi ne ovat päässeet ainakin kaksi kertaa viikossa juoksemaan vapaana milloin missäkin. Jetillä on edelleen ärsyttävä tapa jonka se oppi viime syksynä, eli se lähtee pinkomaan tuhatta ja sataa suuntaan josta tulimme ja Topi seuraa sitä, mutta ne palaavat parin minuutin kuluttua takaisin. Muuten kumpikin pysyttelee lähellä ja Topi tulee kutsusta myös luokse oikeastaan aina. Jetillä luoksetulo ei ole ihan yhtä varma, se tulee kyllä lähelle muttei mielellään anna kiinni. Tähän en ole nyt sen kummemmin puuttunut.
 |
| (c) Jenita Karimäki |
Mätsäreissä kävimme heti kesäkuun alussa. Jetille se oli ensimmäinen kerta, osallistuin sen kanssa sekarotuisiin, Jeti sai sinisen nauhan eikä sinisen saaneita laitettu mihinkään järjestykseen. Poika sai kuitenkin hyvän kokemuksen ja tällä viikolle olemme jälleen menossa mätsäreihin. Topi oli pienissä aikuisissa ja sijoittui sinisissä toiseksi. Se saikin hienon pokaalin, ruusukkeen ja muovikassillisen herkkuja ja koiratavaraa palkinnoksi. Topin kanssa on mukava käydä moisissa tapahtumissa, sillä se esiintyy yleensä moitteettomasti.
Nyt keskitymme hiomaan hihnakäytöstä, jatkamaan yksinoloharjoituksia, treenaamaan tokoa ja näyttely(/mätsäri)juttuja ja käymään mahdollisimman paljon metsälenkeillä.
