Kissat

Herra Poks                                                                           Neiti Piu

s. 16.11.2012                                                                       s. 16.11.2012                        
uros                                                                                      naaras                          maatiainen                                                                           maatiainen

kastroitu 7/2013                                                                   steriloitu 8/2014

                                                                                            pentue 3/2014 (1 pentu)

Piu ja Poks tulivat minulle ja silloiselle avopuolisolleni helmikuussa 2013, juuri luovutusikäisinä. Piu oli nimipäivälahja avokilleni ja Poks lähti mukaan koska ihastuin siihen aivan täysin sen hurmaavan luonteen vuoksi. Alusta asti kumpikin kissa on ollut todella rohkea ja seurallinen, mutta eroavaisuuksia oli heti alusta asti. Poks on tyypillinen kissa, itsenäinen ja fiksu - ja toisinaan varsin rasittava raapiessaan ovia tai maukuessaan keskellä yötä koska ruokakuppi on tyhjä. Piu sen sijaan on hyvin simppeli ja kiltti, joskin varsin yksinkertainen. Se ei löydä ruokakupille jos sen paikkaa siirtää ellei neidille näytä kuppia ja joskus Piu jää tuijottamaan tyhjyyteen ja kehrää. Piun kehrääminen onkin yksi sen omalaatuisimmista piirteistä: ääni on hyvin voimakas ja pentumainen sekä erittäin epävireinen, ei lainkaan tavallinen kehräysääni. 

Piu, (c) Jenita Karimäki

Koiriin kissat tottuivat hetkessä eikä isompia ongelmia ole ollut. Ainoastaan silloin kun Piu oli tiineenä ja Jeti muutti taloon oli näiden kahden tutustuminen hieman takkuista, sillä Piu koki koiranpennun uhkana. Kun Piun pentu kasvoi ongelmat loppuivat. Piu tosiaan karkasi ensimmäisen kiimansa aikana ja tuli kantavaksi ja 31. maaliskuuta 2014 se sitten synnytti sohvalle yhden pennun, jonka ristimme Pikkumyyräksi eli Pikkikseksi. Pikkis on väritykseltään aivan kuten emonsa ja pienestä pitäen se oli hyvin rohkea ja aktiivinen, se avasi silmänsä varsin aikaisin ja lähdettyään pentukopasta liikkeelle ei sen mukana tahtonut enää pysyäkään. 14-viikkoisena tämä pikkuinen lähti uuteen kotiin, sillä meillä oli eläinmäärä aivan täynnä. 

Poks, (c) Jenita Karimäki

Piu ja Poks jäivät minulle erossa, sillä avopuolisoni oli allergisoitunut kissoille sen verran, että oli järkevämpää tehdä näin. Lisäksi kissojen erottaminen olisi ollut aivan väärin niitä kohtaan, ne ovat kuitenkin koko ikänsä eläneet yhdessä. Elämänsä aikana Pipitiu ja Poksutin ovat olleet valjaissa ulkoilevia sisäkissoja, vapaasti ulkoilevia kissoja, sisäkissoja ja nykyään tarhassa ulkoilevia sisäkissoja ja kaikkeen ne ovat sopeutuneet yllättävän hyvin. Vain Poksilla oli ongelmia sopeutua ulkoilevasta kissasta täysin sisäkissaksi, mutta lopulta sekin sujui. Nykyään kumpikin nauttii tarhassa ulkoilusta ja ne vaikuttavat varsin tyytyväisiltä. Öiksi ne tulevat mielellään sisälle nukkumaan, Poks nukkuu mielellään selkäni päällä ja Piu jaloissa - tai kuka missäkin, välillä on ahdasta kun sänkyyn pitää itseni lisäksi mahduttaa neljä eläintä.