Arkea ja juhlaa

Topi kävi vuoden ensimmäisissä näyttelyissä eilen Pälkäneellä. Päivä oli todella kuuma ja aurinkoinen, eikä näyttelypaikalla juuri ollut varjoisia kohtia. Topi oli kuitenkin hyvällä tuulella ja käyttäytyi ihan oppikirjojen mukaan kun odottelimme omaa vuoroamme. Se myös leikki jämtlanninpystykorvanartun sekä kahden keeshond-nartun kanssa eikä yrittänyt edes hyppiä niiden selkään vaan oli oikea herrasmies. Topihan täytti kolme vajaa kuukausi sitten ja viime aikoina olen huomannut siitä ihan selkeitä aikuistumisen merkkejä.

Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 11 muun väristä mitteliä, joista uroksia oli kahdeksan. Avoimessa oli Topin lisäksi kaksi muuta osallistujaa. Liikkeet Topi esitti erinomaisesti, se on aina ollut hyvä liikkumaan ja sillä on todella kauniit, tasapainoiset liikkeet. Pöydällä poikaa jännitti hirveästi, sillä muutamissa edllisissä mätsäreissä sille on jäänyt vähän huonot muistot pöydästä. Nyt se sai kuitenkin hyvän kokemuksen, sillä tuomari (Kirsi Honkanen) antoi Topille aikaa rentoutua. Muut luokat osallistujat saivat Erittäin Hyvän (EH), Topi Erinomaisen (ERI) eli voitti luokkansa. SA jäi valitettavasti saamatta, sillä tuomarin sanoin se tarvitsee tukkaa saadakseen sen. Muuten arvostelu oli kyllä aivan loistava ja tuomari selvästi piti näkemästään kovasti.

Viikko sitten kävimme poikien kanssa myös mätsäreissä, mutta minkäänlaista menestystä ei tullut.  Jeti osallistui sekarotuisiin ja haukkui koko kehän ajan, joten oli ihan odotettavissa ettemme menestyneet. Topi osallistui kanssani pieniin aikuisiin ja sai sinisen nauhan koska arasteli pöydällä. Tuomari tosin sanoi että Topi miellytti hänen silmäänsä niin liikkeiltään kuin rakenteeltaan hyvin paljon. Pöytäkokemus oli Topille kuitenkin hyvä, joten en ole pahoillani ettei menestystä tullut kun kokemus oli kuitenkin positiivinen. Kaiken huipuksi isäni vielä osallistui Keisarin Kepo -luokkaan Topin kanssa, mutta tämä(kään) parivaljakko ei harmittavaa kyllä pärjännyt. Molemmilla oli kyllä hauskaa ja se on pääasia. Ostin näistä mätsäreistä myös pojille uuden lelun ja voi että kun sillä onkin leikitty!

Heinäkuussa kävimme myös toisissa mätsäreissä. Siellä Jeti käyttäytyi todella hienosti ja esitti liikkeet uskomattoman hyvin. Se saikin punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut enää punaisten kehässä. Topi sai sinisen nauhan ja huonon pöytäkokemuksen, kun - suoraan sanottuna - tuomari oli niin kädetön ettei uskaltanut tulla kahta metriä lähemmäs pöytää koska Topi murahti sille kerran epävarmuuttaan. Olin todella harmissani tästä takapakista pöydän suhteen, mutta minkäs teet. Nyt olen sitten joutunut tekemään vielä enemmän töitä hyvän pöytäkäytöksen suhteen, sillä Topi oppi kyllä kerrasta miten tilanteesta saattaa päästä pois.

Heinäkuussa olin Jetin kanssa viikon Vaasassa reissaamassa. Menimme sinne bussilla ja Jeti käyttäytyi kuin tottuneempikin maailman matkaaja, vaikka oli ensimmäistä kertaa linja-autossa. Suurimman osan matkasta se lähinnä nukkui. Perillä sitten poika pääsi mm. kaupunkilenkeille, uimaan meressä, juoksemaan kahteen eri koirapuistoon ja nukkumaan aivan ihanalle sohvalle, jonka tarkoitusta Jeti ei aluksi oikein tajunnut. Reissu meni todella hyvin, meillä oli hauskaa ja paluumatkakin sujui mallikkaasti. Nukuimme kyllä molemmat kaksi päivää kun palasimme kotiin! Topi oli sillä aikaa hoidossa vanhemmillani.

(c) Jenita Karimäki

Muutoin olemme löhönneet kotona, juostu metsissä ja vähän tietenkin treenattukin. Jeti on vahingossa oppinut tuomaan itse valitsemansa lelun käskyllä "tuo lelu tänne" ja Topi on tajunnut miten mahdottoman kivoja tennispallot ovat. Tuossa yksi päivä pojat myös karkasivat, mokomat. Olin menossa takapihalle ystäväni kanssa ja olin ottamassa Topia mukaan ilman hihnaa, aikomuksenani laittaa se ulkona olevaan naruun kiinni. Jostain syystä Jetikin kuitenkin syöksyi ovesta ulos ja suoraan autotielle, Topi perässään. Itse tietysti juoksin niiden perässä huutaen ja huitoen. Nopeasti sainkin Jetin napattua vauhdista kiinni, Topin jouduin hakemaan vähän matkan päästä. Onneksi tuo on varsin hiljainen tie (pieni hiekkatie, nopeusrajoitus kuitenkin 60km/h) ja sillä hetkellä ketään ei liikkunut missään. Lähellä menee kuitenkin iso tie, jossa autot menevät 80km/h eikä junaradallekaan ole pitkä matka, joten tuo karkureissu säikäytti ihan todella. Nyt olen ollut entistä tarkempi Jetin suhteen, Topi ei itsekseen minnekään lähdekään.